Ghanan kokemuksia

Miten päädyit lähtemään vapaaehtoistöihin ulkomaille?

Olin reissannut ulkomailla muutamia kertoja ennen Ghanaan lähtöä, mutta en koskaan aikaisemmin yksin. Kirjoitin gradua ja aloin pohtia lähestyvää valmistumista ja sen jälkeistä pitkää työputkea. Olin haaveillut usein vaihtoon lähdöstä, mutta siinä vaiheessa minulla puuttui tosiaan enää vain gradu, joten vaihtoon en olisi enää päässyt.

Halusin tehdä jotakin, missä testata omaa rohkeuttani, parantaa kielitaitoani ja kokea jotakin uutta vieraassa kulttuurissa. Toisten auttaminen on aina ollut itselleni luontevaa, ja siksi päädyin vapaaehtoistöihin.

Kuinka kauan olit vapaaehtoistöissä Ghanassa?

Vietin Ghanassa noin 2 kuukautta. Pari kuukautta ei ehkä ole varsinainen välivuosi, mutta se oli minulle juuri täydellinen breikki opintojen ja työelämän väliin. Ilmoitin graduohjaajalleni, että olen lähdössä reissuun, ja koska olin hoitanut opintoni hyvää tahtia, tämä ei ollut ongelma. Vastaavasti parin kuukauden tauon järjestely silloisista osa-aikatöistäni onnistui keskustelemalla.

Miten järjestit ajan ja rahoituksen vapaaehtoistöitä varten?

Tein opintojen ohella aina töitä – kesällä kokoaikaisesti ja lukukausien aikana useita arki-iltoja sekä viikonloppuja – joten oli rahaa hyvin säästössä reissua varten. Reissaaminen ja vapaaehtoistöihin lähtö oli juuri sopiva kohde säästöjen käyttöön.

Liittyykö valitsemasi vapaaehtoistyöprojekti opintoihisi?

Eipä juuri. Koulutustaustani lähtöhetkellä oli gradua vaille filosofian maisteri, eli olin siis luonnontieteiden kandidaatti (pääaineena tilastotiede, sivuaineena taloustiede). Toki matematiikan opettamisen voi etäisesti linkittää matematiikan opintoihini.

Mistä vapaaehtoistöissä oppimastasi uskot olevan hyötyä työelämässä?

Sain vapaaehtoistöistä lisää rohkeutta ja päättäväisyyttä omaan arkeeni, mikä näkyy nykyään määrätietoisuutena, uskona itseen ja tulevaisuuteen sekä siihen, että unelmat voivat todellakin toteutua. Tämä rohkeus ja tietynlainen uusi uteliaisuus näkyy arjessani mm. uusina harrastuksina: laskuvarjohyppy ja tuulitunnelilento.

Unelmien toteuttaminen tekosyiden keksimisen sijaan ja afrikkalaisen easy going -asenteen omaksuminen ovat minua eniten palkinneet opit. En enää automaattisesti luettele "ei ole rahaa, ei ole aikaa, nyt ei voi kun sitä ja tätä" -tekosyiden listaa, vaan ryhdyn toimeen, kokeilen ja heittäydyn haasteisiin. Rakastuin afrikkalaiseen kulttuuriin ja siihen asenteeseen, että kaikki järjestyy ja vaikka kuinka menisi pieleen, voi aina hymyillä ja nauraa itselleen. Se on tärkeä taito.

Sain matkaltani myös rohkeutta englannin kielen käyttöön. Paikalliset olosuhteet olivat paikoin varsin kehnot, mutta olin varautunut siihen etukäteen. Kertaakaan ei käynyt mielessä valittaa, ja huomasin, että vähemmälläkin pärjää. Nykyään osaan myös ihan eri tavalla arvostaa meille suomalaisille itsestään selviä asioita. En hermostu tai turhaannu, jos esimerkiksi suihkusta joskus loppuukin lämmin vesi.

Rohkeudesta kokeilla uusia asioita, päättäväisyydestä, positiivisesta asenteesta ja kielitaidosta on varmasti hyötyä niin nykyisessä kuin tulevissakin töissäni.

Miten vapaaehtoistyöt Ghanassa on muuttanut sinua?

Uskallan, olen, teen. Olen aina ollut aika nauravainen, ulospäin rento ja iloinen. Olen silti ollut herkästi stressaantuva ja miettinyt paljon, mitä muut minusta ajattelevat. Näitä kaikkia olen oppinut hallitsemaan paremmin reissuni jälkeen.

Varmastikin sanat itsetuntemus, itseluottamus, itsensä voittaminen ja kasvanut uteliaisuus ovat hyviä kuvaamaan, mitä reissusta jäi käteen. Jotenkin ajatus on usein, että Afrikassa on kuumaa, kuivaa ja kurjaa. Minulle ghanalaiset näyttäytyivät onnellisina ja tyytyväisinä. Oli hienoa rikkoa omia ennakkoluuloja ja ymmärtää, ettei Suomessa käsittämämme hyvinvointi elämän helppoudesta ole onnellisuuden tae.

Mainitse yksi asia, mitä et olisi koskaan tiennyt Ghanasta, ellet olisi lähtenyt vapaaehtoistöihin.

En tiennyt että Ghanassa hautajaiset kestävät 3 päivää. En myöskään tiennyt, ettei suurin osa ghanalaisista tiedä omaa syntymäpäivää tai -vuottakaan. Tällaisia asioita ajattelee itsestäänselvyyksinä omassa arjessaan. En myöskään tiennyt, että noituus on osa paikallista hengellisyyttä.

Mitä sanoisit muille vapaaehtoistöihin lähtöä miettiville?

Kun on yhdessä paikassa pidempään, oppii jotakin sellaista, mistä ei lyhyellä reissulla voi edes kuvitella. Luot paikallisiin ihmisiin syvemmän ihmissuhteen, annat heille itsestäsi enemmän ja vastaavasti saat enemmän takaisin. Kun opit tuntemaan paikallisia, opit ymmärtämään heidän kulttuuriaan ja sitä kautta myös koko maailmaa ja omaa kulttuuriasi. Vapaaehtoistyö voi olla henkisesti, ja paikasta riippuen tietenkin myös fyysisesti, rankkaa, mutta tämä on äärimmäisen palkitseva reissaamisen tapa.

Eikä yksin reissaamista kannata jännittää. On oikeastaan helpompi tutustua ihmisiin, kun lähtee yksin. Lentokentällä ja hostelleissa ns. sinkkureissaajat löytävät aina toisensa. Kahdestaan kulkevat ovat jo löytäneet "paikkansa". Kun olet liikenteessä yksin, sinulle jutellaan helpommin, ja vastaavasti aloitat itse keskusteluja helpommin. Istuessasi vieraan ihmisen viereen et ajattele, että kohta näen bestikseni ja voin kertoa hänelle, mitä juuri näin, vaan voit jakaa sen siinä hetkessä vieruskaverisi kanssa.

Huomaat nopeasti, että maailmassa on upeita ja ainutlaatuisia persoonia. Lähtemällä yksin koet jotain sellaista, mitä et ikinä ryhmässä matkustaessa tule kokemaan. Missasin lennon menomatkalla Etiopiosta Ghanaan, ja kun pääsin hotellille meitä oli 3 reppureissaajaa löytänyt toisensa ja lähdettiin sitten yhdessä syömään. Yhdellä meistä sattui olemaan paikallista valuuttaa ja saatiin sillä ruokaa kaikille. Jos olisin ollut kaverin kanssa, en varmasti olisi kaivannut heidän seuraansa eivätkä he olisi kysyneet minua heidän mukaansa.

Koen, että juuri vilpitön halu tutustua kulttuuriin ja tehdä jotain toisten hyväksi, on avain onnistuneeseen matkaan. Pelkkää hauskanpitoa kannattaa suunnitella muihin reissuihin!

Lue lisää vapaaehtoistöistä Afrikassa.