En osaa edes kuvitella elämääni ilman reissaamista. Jotenkin tuntuu, että sellaista vaihtoehtoa ei koskaan ole edes ollut. Toisaalta minuun ei ole koskaan iskenyt mikään yhtäkkinen reissukuume, reissaaminen on vain aina ollut luonteva osa elämääni – osa, jota ilman en osaisi olla.
Miksi jokaisen tulisi matkustaa?
Jotta osaa arvostaa niitä pieniä, itsestään selviä asioita täällä koti-Suomessa. Uusien ihmisten ja kulttuurien kohtaaminen avartaa mieltä, ja kasvattaa vastuullisemmaksi ja suvaitsevammaksi. Sitä paitsi maailmassa vaan on niin paljon kauniita paikkoja, jotka pitää nähdä ja kokea – se kauneus on joskus todella maagista ja pysäyttävää. Kaikki reissuista saadut muistot ovat materiaalia arvokkaampia, ja siksi kerään mieluummin niitä.
Mitkä ovat ne matkustamisen isot ja pienet ilot, joiden takia reissaaminen on niin upeaa kuin se onkaan?
Se fiilis, kun astut ensi kerran koneesta ulos, ja tiedät kaiken olevan vasta edessä, ja se kaikki on vielä tuntematonta. Koti taas tuntuu aina reissun jälkeen jotenkin tosi ”spesiaalilta”. Reissulla elät hetkessä – tavoite, joka arjessa tuntuu usein kovin mahdottomalta.
Ensimmäinen matka, jonka muistat tehneesi?
Ensimmäisen matkani tein Lontooseen heti lukion jälkeen. Reissu meni pääasiassa shoppaillen, ja silloin kaupunki teki lähtemättömän vaikutuksen nuoreen tyttöön. Myöhemmin Lontoo ei enää tuntunut samalta, mutta sittemmin on onneksi löytynyt uusia vaikutuksen tekeviä kohteita.
Pisin matkasi?
Kaukaisin matkani on ollut minireissu maailmanympäri: Los Angeles, Fidzi, Uusi-Seelanti ja Hongkong. Reissu oli aivan mahtava monipuolisuutensa ansiosta. Vaikka maailmanympärimatkalla mahtuisi tietenkin vaikka kuinka paljon enemmänkin kohteita, jo tällainen ”minireissu” tarjosi huikean määrän erilaisuutta, komeita maisemia, rentoutumista, maukkaita ruokakokemuksia ja enemmän aktiviteettimahdollisuuksia kuin aikataulun puolesta ehdin testaamaan.
Ikimuistoisimpia hetkiä maailmalla?
Vapaaehtoistyössä Intiassa (Goalla). Se tunne kun koet olevasi oikeasti osa yhteisöä, ja läsnäolollasi on merkitystä. Tällä reissulla minulle jotenkin konkretisoitui vielä aikaisempaankin selkeämmin, kuinka onneen ei todellakaan tarvita materiaalia: tässä pienessä yhteisössä riitti hymyä ja naurua!
Vaellus Thaimaassa. Heräsimme aamulla kukon lauluun Karen-heimon kylässä, jossa oppaamme haki metsästä hunajaa pannukakkuihin, ja nautimme elämäni parhaan aamiaisen, ennen päivän vaellukselle suuntaamista. Suihkuna toimi kylän jokiranta.
Tangokurssi Buenos Airesissa. Näky oli varmasti koominen, kun häävalssi muuttui tangoyritykseksi! La Catedral oli ihanan tunnelmallinen, paikan sydän oli yli 70-vuotias Alfredo, joka jaksoi tanssittaa partnereitaan yön pikkutunneille asti.
Mitä olet oppinut matkoillasi?
Isoimpana oppina olen saanut itseluottamuksen, että selviän tilanteesta kuin tilanteesta.
Maailmalla kaikki me olemme lopulta aika samanlaisia, otetaan toiset huomioon ja kohdataan uudet kulttuurit nöyrästi. Joskus tuntuu, että omilla toimilla ei voi pelastaa maailmaa ja esim. kierrätys täällä Suomessa tuntuu ”turhalta”, kun olet nähnyt Intian roskavuoret. Kuitenkin koen, että pienilläkin asioilla on merkitystä ja rakkaus maailmaamme kohtaan kasvaa, kun on nähnyt enemmän, haluan kantaa vastuuta siitä omalta osaltani.
Paras ohje matkustamiseen, jonka olet itse saanut?
En muista itse koskaan saaneeni varsinaisia ohjeita, mutta sanoisin, että suhtaudu asioihin terveellä huumorilla: hymyillen kaikki sujuu paremmin. Jos jokin ei mene suunnitelmien mukaan, älä välitä, vaan päästä suunnitelmista irti – vastaan voi tulla jotain vielä parempaa!