Sami Lensu
Mun surffikipinä sai alkunsa noin 10-vuotta sitten. Olin juuri suorittanut lukion ja sisko sai mut ylipuhuttua, että lähtisin sen kanssa reissuun Etelä-Amerikkaan. Muistan sen päivän ikuisesti kun astuttiin KILROYn toimistoon sisään, meillä oli varattuna aika Pekalle. Pekka oli juuri saapunut itse Kuubasta ja Väli-Amerikan reissulta ja sai meidätkin innostumaan lisäämään reissukohteisiin Etelä-Amerikan lentojen lisäksi Väli-Amerikan ja Kuuban. Myöhemmin meistä tuli jopa Pekan kanssa kollegoita, mutta se onkin toinen tarina. Lähdettiin KILROYn toimistolta silloin vielä paperiset liput käsissä. Oli leimoja ja käsinkirjotetut liput. Fiilis oli huikea.
Ensikosketus surffaukseen
Reissupäivä koitti ja lennot Buenos Airesiin, sieltä matka jatkui eteenpäin. Kohtalokas päivä oli myöhäinen iltapäivä Brasiliassa, Trininadidin kylässä. Vuokrasin aivan liian ison laudan, olin kuullut että mitä isompi lauta niin sitä helpompi aloittaa surffaus. Kyseinen lauta muistutti nykyisin tunnettuja SUP-lautoja, malli oli vain suoraan 80-luvulta ja paino sen mukainen. En jaksanut edes kantaa yksin lautaa rannalle vaan avuksi tuli brasilialainen tuttu. Lopulta pääsin veteen asti ja yritin samantien päästä ”lineuppiin” eli murtumattomien aaltojen kohtaan. Päädyin lähinnä pyörimään pesukoneessa ja aaltojen moukaroitavana ison ”laivani” kanssa. Saldona 0 aaltoa. Illan hämärtyessä muistin lukeneeni, että homma pitäisi aloittaa jo murtuneiden aaltojen kohdalta eli Whitewashista, sieltä valkoisista vaahdoista.
Päätin kokeilla vielä kerran. Kyseinen lauta oli niin iso, että ei tarvinnut kovin kummoisia alkuvauhteja meloa aaltoon kun se jo lähti vauhtiin. Nousin pystyyn ja ratsastin ylisuurella laudallani vaahdot rantaan asti. Rantahiekkaan hypätessä tiesin, että löysin jotain pysyvää elämääni.
Vuodet vierivät ja kiersin aaltoja metsästäen. Löysin autioita rantoja ja täydellisiä aaltoja mm. Australiasta, Mosambikista, Uudesta-Seelannista ja Etelä-Afrikasta ja tietysti Indonesiasta. Aikaa on menny paljon vedessä ja välillä mietin, että helpommallakin olisi voinut päästä jos olisi osannut pyytää jeesiä tietyissä asioissa.
Vietin viikon KILROYn surfficampilla Costa Ricassa ja näin tyttöystäväni Nooran kehityksen. Se oli huimaa verrattuna omaan räpeltämiseeni. Noora ei ollut juuri aikaisemmin surffanut, jos muutamia kokeiluja Portugalissa ei lasketa ja, jo ensimmäisen päivän jälkeen Noora nousi pystyyn oikea oppisesti ja osasi pitää lautaa turvallisesti jommallakummalla puolella vartaloa. Ei ikinä edessä. Itse kulutin 3 viikkoa pelkästään whitewashissa Ecuadorissa, Nooran kanssa käytiin lineupissa eli ns. vihreitä aaltoja surffaamassa viidennen surffipäivän jälkeen. Toki surffauksessa olosuhteet vaihtelevat rajusti ja sen mukaan pitää päättää missä surffaa, mutta oma kehitykseni olisi ollut varmasti myös nopeampaa, jos joku olisi näyttänyt kädestä pitäen miten hommat tehdään ja olisi vienyt oikeisiin paikkoihin ja omalle taito tasolle sopiviin aaltoihin. Toki kantapäänkin kautta oppii, mutta aikaa se vie huomattavasti enemmän.
Mututuntumalta väittäisin, että Santa Teresan rannat täyttävät Costa Ricassa 90% suomalaisten surffareiden toivomuksista. Aaltoja on monenlaisia ja aina löytyy suojaisempia paikkoja, jos aallot ovat isoja. Aaltoja on myös vuoden ympäri, parhaimmat ja isoimmat aallot osuvat sadekauden kanssa yhteen eli Euroopan kesäaikaan, mutta silloin on myös paikalla vähemmän muita surffareita. Parhaimmat aallot vasta-alkajille on sopivasti meidän synkimpään aikaan eli marras-maaliskuussa, eli Costa Rican kuivalla kaudella. Aallot ovat silloin pienempiä, mutta silti aaltoja on lähes poikkeuksetta aina rannoilla. Paljon surffirantoja nähneenä Costa Rica on kyllä listan kärjessä jos etsitään unelmaloma kohdetta aloittaa kyseinen harrastus. Lämmin vesi, maistuva ruoka, hyvät ja helpot aallot, upea luonto ja erinomaiset puitteet ja ammattimaiset opettajat KILROYn surfficampillä kickstarttaa varmasti jokaisen surffikipinän. 3 viikon aikana ehtii hyvin kiertää pienessä maassa useammankin paikan ja viikon tai kahden surfficampin jälkeen on hyvät pohjat lähteä tutkimaan ja surffailemaan omin päin lähistöltä löytyviä muitakin spotteja. Kun lennät KLM lennolla, saat vietyä laudan ilman lisämaksua. Pura vida!
Lue lisää kohteesta:
Aktiviteetit Costa Ricalla:
Seuraa Instagramissa:
