Sri Lankan kokemuksia

Päivä 1: reissun startti

Lensimme Turkish Airlinesin siivin Istanbulin ja Malediivien teknisen välilaskun kautta Colomboon, Sri Lankaan. Lentokentällä meitä oltiinkin heti vastassa, joten pääsimme mukavasti alun majoitukseen. Pitkien lentojen jälkeen olikin melkoista luksusta, kun meille oli järjestetty tunnin rentouttava kokovartalohieronta. 

Colombo, Sigiriya, Kandy - seikkailuja ja vapaaehtoistöitä

Colombon kiertelyyn itsessään riittää aivan hyvin parisen päivää. Lähdimme itse jo heti seuraavana aamuna kohti Sigiriyaa, jossa sijaitsee Lion Rock (Sigirya Rock), UNESCO:n maailmanperintökohde. Siisti ja vehreä pikku kylä. Kavuttiin ylös illalla Rockin huipulle, josta oli tosi upeat maisemat ympäriinsä! Auringonlasku ylhäältä korkeuksista oli henkeäsalpaava näky.

Sigiriyasta jatkettiin matkaa kohti Kandya. Matkalla pysähdyttiin Dambulla:ssa kallion sisällä sijaitsevassa temppelialueella, jossa paikallisen oppaan tarinoiden pohjilta sai tosi kattavan ja mielenkiintoisen kokemuksen paikasta. Illan hämärtyessä oltiinkin sitten jo Kandy-nimisessä vuoristokaupungissa, jonka suuruus yllätti kyllä itsenikin (n 1,3 miljoonaa asukasta). Meillä oli mahdollisuus käydä tutustumassa paikallisiin vapaaehtoistyöprojekteihin ja niiden toimintaan. Projekteja oli laidasta laitaan ja kaikki apu oli siellä tarpeen! Munkkiluostarissa englannin opetusta, rakennusprojekteja temppeleissä, sairaalaprojekteja, sekä yksi mieleenpainuvin itselle henkilökohtaisesti oli henkisesti ja fyysisesti kehitysvammaisten keskus. Ihmisten hymy ja lämpö oli jotain uskomatonta!

Luonnon armoilla junamatkalla Nuwara Eliyaan

Liikuttiin pääsääntöisesti minibussin tyylisellä kulkupelillä, mutta Kandysta suunnattiin kuitenkin paikalliselle rautatieasemalle ja hypättiin junan kyytiin suuntana Nuwara Eliya. Reitti kulki ylöspäin kohti vuoristoa ja maisemat matkalla olivat uskomattoman upeat! Teeplantaaseita vuoristoissa, vesiputouksia ja jylhää maisemaa. Usein reissatessa saa varautua ja asennoitua viivästyksiin ja pieniin ”ongelmiin” – oli kohde ja maa mikä tahansa. 70 kilometrin junamatka kestikin meillä lähemmäs 6 ja puoli tuntia, ja reissun ainoa rankkasade osui juuri junatripin kohdalle. Normaalisti tuo matka kestää 3-4 tuntia, joten kyseessä ei muutoinkaan ole mikään VR:n Turku – Helsinki pendolinokyyti. Siisti ja suositeltava kokemus joka tapauksessa!

Nuwara Eliya on portti Horton Plainiin ja siellä tarkemmin sellaiseen paikkaan kuin World's End. 12 kilometrin mittainen trekki alueella ja korkeuksista avautuva maisema ovat erinomainen syy suunnata mestoille! Tuntuu, kuin koko maailma lepäisi vuorenkatkelman alla. Illaksi suunnattiin vielä Ellan-kylään. Sieltä on tosi hyvät mahdollisuudet trekkauksiin. Illalla osallistuimme paikalliselle kokkauskurssille ja tehtiinkin siinä sitten itsellemme illallinen.

Uduwalawen luonnonpuisto ja Tangallen rannat

Ponkaistiin seuraavana aamuna aikaisin hämärässä ylös ja hypättiin jeeppeihin kohti Uduwalawen luonnonpuistoa spottailemaan villieläimiä! Norsuja, peuroja, biisoneita, erilaisia lintuja kotkista undulaatteihin, kilppareita, krokotiileja jne. Spottailujen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Tangallen rantaa etelärannikolle, jossa ohjelmassa oli puhdasta rentoutumista. Yövyttiin kivoissa rantabungaloweissa ja otettiinkin sitten vain rennosti. Tangalle oli siisti ja tosi pitkä rantaviiva. Uimiseen hiekkapohja, joskin korallit olivat aivan rannan tuntumassa useissa paikoin. Rentoon rantaelämään tämä on kyllä oiva paikka!

Surffaamassa Ahangamassa

Rentoutuneena jatkettiin rannikkoa pitkin kohti Ahangaman rantakylää, jossa sijaitsee LaPointin surfficamppi. Rakennus sijaitsee aivan rannalla ja edustalla hyvät aallot vasta-alkajille. Lyhyen tuktuk-kyytien kanssa pääsee myös isoimmille aalloille! Meistä suurin osa oli puhtaasti vasta-alkajia, joten kurssillakin käytiin lähinnä alkeita. Opetuksen taso oli tosi hyvää ja jo kolmen päivän teho-opetuksen jälkeen jokainen oli kehittynyt hurjasti!

Kilpikonnien suojeluprojekti

Surffauksien ja pienten telomisten jälkeen suuntasimmekin sitten jo kohti Colomboa ja lentokenttää. Pysähdyimme lounaalla Gallessa, josta jatkoimme Ambalangodaan tutustumaan Green Lionin merikilpikonna-vapaaehtoistyöprojektiin. Projektin päätehtävä on pitää hyvää huolta kilppareista, jotka olivat vammautuneet sekä kasvattaa vahvoja pikkukilppareita, jotka voi sitten hyvillä mielin laskea vapauteen. Hyvä, mielenkiintoinen ja helpon tuntuinen projekti aloittaa vapaaehtoistöiden tekeminen.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja ennen kuin huomasimmekaan olimme heittämässä rinkkojemme hihnalle ja valmistautumassa paluulentoon kohti kotia. Sri Lankasta jäi mieleen maan vehreys, siisteys, turvallisuus, monipuolisuus ja iloiset ihmiset matkan varrella! Yllätti itseni erittäin positiivisesti.

Explore life ja eikun suunta Sri Lankaan!

Lue lisää Sri Lankan matkoista täältä.